Katoava jää
Runokokoelmani Katoava jää ilmestyi Warelialta elokuussa 2024. Kokoelman taustoista voi lukea esimerkiksi kustantajan sivuilta ja MunOulu -lehdestä.
Katoava jää voitti vuonna 2024 Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon. Asiasta uutisoi mm. Helsingin Sanomat, Yle, Alueviesti ja Svalbardposten (norjaksi).
Runoja kokoelmasta on sittemmin uudelleenjulkaistu lukion äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjassa Särmä 4 – suomen kieli ja kirjallisuus sekä Ylen ykkösen Päivän mietelauseessa (14.1.2025, 15.1.2025 ja 16.1.2025).
Poimintoja arvioista
Vesa Rantama, Helsingin Sanomat 23.10.2024
"Paremmin kuin juuri mikään suomalainen kirjallisuus Katoava
jää tulee näyttäneeksi maamme ja sen kielen paikan maailman kartalla, osana
pohjoista ulottuvuutta. Arktista, sen valoa ja pimeyttä."
Outi Hytönen, Suomen Kuvalehti 12.12.2024
"Katoavan jään kiinnekohta on pohjoinen luonto, mutta ajassa liikutaan niin menneeseen kuin tulevaan. Muun muassa tietokirjallisuudesta, kansanperinteestä, runoudesta, luontoretkistä ja arkikokemuksista ammentaville runoille yhteistä on kysymys: mitä seuraavaksi?"
Jari Olavi Hiltunen, Satakunnan Kansa 26.12.2024
"Runoilija manaa esiin uutta ja vanhaa ja sepittää vaikuttavia tunnelmia. Runojen Arktis on käsinkosketeltava, kylmä mutta eläväinen. Jää on kaiken perusta, ja sen kadotessa pohjoinen luonto ja sen elämä muuttavat muotoaan."
Matti A. Kemi, Kaltio 6/2024
"Kokoelma on monimuotoinen ääneltään: siinä vuorottelevat henkilökohtainen kokemustaso, laaja-alainen kaunokirjallisuuden vuoropuhelu ja kaunokirjallisuudelle epätavallinen tieteellinen määräävyys. Reilulla sadalla sivullaan teos on jäähyllymäinen möhkäle, joka pala palalta lohkeilee kauniiksi säkeistöiksi ja sanavalinnoiksi."
Reeta Holopainen, Tuli & Savu 1/2025
"Sankelon taidokkuus runokielen monipuolisena käyttäjänä havainnollistuu erityisesti silloin, kun runot tiivistyvät äärimmäisen askeettisiksi mutta ilmaisuvoimaisiksi kiteymiksi, kuin kirkkaiksi jäänkiteiksi, jotka lähes salpaavat hengityksen: 'jäässä / hengitysaukkoja'."
Erkki Kiviniemi, Kulttuuritoimitus.fi
2.8.2024
"Runoteos on aina jonkinlainen maailma. Tässä teoksessa se
on tunneälyilmaisua eli kokemisen, tiedon ja estetiikan yhteistajunnan
synnyttämää runoutta. Keskeinen aihe on ilmiselvästi napajäätikköjen sulaminen,
mutta toinen puoli teosta on rakastumista jäähän, joka aina jää."
Mikko Saari, Kirjavinkit.fi 19.8.2025
"Katoava jää on komea esikoisteos, joka kartoittaa kylmää pohjoista maailmaa murroksen äärellä omintakeisesta näkökulmasta. Huumoriakin pilkahtelee siellä täällä; vaikea on ainakin olla suhtautumatta huumorilla roudan pastorille aiheuttamaan harmiin: 'Herra antoi, Herra otti, routa työntää takaisin'. Kaivosmies Olsenin päätyminen museoalalle huvitti myös."
Carlos Lievonen, Kokeile kriitikkona! -kilpailu
/ Tuli & Savu nro. 121
"Katoava jää kuvaa ympäristöä, joka tuntuu elämälle lähinnä tuhoiselta ja vieraalta. Mutta sen keskiössä on elämän monimuotoisuus, sen kuvailu, sen tuhoutuminen ja muutoksen lohduttomuus. Paikoin teos saa myytillisiäkin ulottuvuuksia, vaikka perusvire on arkinen."
